Oonan viimekertaisen päivityksen luettuani en voi kuin todeta, että jaettu ilo on moninkertainen ilo… sen verran hauskaa tuntuu ihmisillä olleen sitä lukiessaan! Itse en esteitä päässyt kokeilemaan, mutta uskon että kaikki täti-kollegat yrittivät kyllä tosissaan :) Heidi totesi että ei tähän auta muu kuin siedätyshoito, syksyllä ryhmämme tulee hyppäämään useammin. Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Ihan putkeen ei silti eilinen koulutuntimmekaan mennyt. Teimme isoa ympyrää ensin ravissa ja laukassa, tämä vielä sujui aika hyvin. Merja sai Jekun laukkaamaan tosi mallikkaasti koko ajan, raviin putoamisia ei juurikaan tullut. Samaten Sarilla ja Ellillä näytti laukkatyöskentely sujuvan hirmu hienosti, Sarin naama loisti ja varmaan Ellinkin naama loisti. Itse keikuin Ansan selässä, sillä en olekaan paljon ratsastanut mutta tykkäsin siitä kyllä. Se on sopivan kokoinen kaltaiselleni hujopille.
Ympyrällä ratsastaminen vaikeutui, kun Heidi pyysi meitä tekemään ympyrän keskelle s-mutkan. Oikean tien löytämiseen menikin sitten tovi. S-mutka vei jo päätä pyörälle ja koska suuntakin vaihtui, piti olla tarkkana vastaantulijoiden kanssa. Tarkkana piti olla myös kiemuran kaarien leveyden, etäisyyksien ja taivutuksien kanssa, ei siis ollut helppoa. Kun kiemuran oikea malli oli löytynyt ravissa, tehtiin viimeinen mutka vielä laukassa.
Tätiryhmämme kolme vakiojäsentä kävi viime viikonloppuna Pärnussa ratsastusleirillä. He kehuivat kovasti Sassi-tallin hevosia ja maastoja. Matkakertomus kuulosti tosi houkuttelevalta, ja näytti siltä että oppiakin sieltä oli saatu koska kaikilla heillä meni eilinen tunti tosi hyvin.
Kesäistä viikkoa kaikille t.Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti