Ryhti ja ylämäki

Sadepäivä, joten maneesiin mars, kaverina Ansa. Jatkoimme tunnilla viime kerran teemaa, eli asettamista vuoroin ulospäin ja sisäänpäin. Tällä kertaa piti asettaa hevoset pitkillä sivuilla ulospäin ja vaihtaa asetus kulmissa sitten sisäänpäin.

Tehtävää vaikeutettiin niin että siirryimme keskihalkaisijalle, jossa piti asetuksen vaihtamisen lisäksi pitää huolta siitä että hevonen kulkee suorana. Lopuksi tehtiin laukannostoja vuoroin oikeaan ja vasempaan kierrokseen keskihalkaisijalta.

Ida kehotti taas kiinnittämään huomiota omaan ryhtiin ja ajattelemaan liikettä ylämäkeen. Tätä jälkimmäistä mielikuvaa en muuten ole sisäistänyt, enkä löydä sitä tunnetta mitä haetaan. Toki on niin, että herkästi tulee painettua käsiä alaspäin jos hevosen turpa osoittelee kohti taivaita, siitä tavasta täytyy pyrkiä eroon. Ryhti ylöspäin, kädet ylöspäin, leuka ylöspäin – taistelua painovoimaa vastaan siis J

Ansalla oli erinomainen päivä. Jo edellisen tunnin ratsastaja kehui kasvot loistaen, miten kiva sillä oli ollut hypätä. Myös koulutunnilla se toimi hienosti, kuunteli asetuksia ja alkoi taipumaan kauniisti pyydettyyn suuntaan. Laukkaharjoituksessa se kulki jo oikeinkin nätiksi, ja ensimmäisen kerran sain sen loppuraveissakin kulkemaan kauniin pyöreänä, ainakin hetkittäin. Voi onnistumisen iloa! Kyllä sokea kanakin voi joskus löytää jyvän…

Monella muullakin ratsukolla sujui tunti tosi hyvin, Ida totesikin että jopas nyt kun alamme näyttää ihan kouluratsastajilta. Vaara piilee, ettemme kuitenkaan näytä siltä ihan joka tunti… heh. Eikös se ole osa lajin viehätystä, että hetken onnistumisista riittää intoa sitten niihin lukuisiin vähemmän onnistuneisiin kertoihin, kun ei ole kaikista helpoin laji kyseessä.

 

t. Salla