Ratsastin jälleen Lentulla, joka oli saanut turpansa päälle suitsiin kiinnitettävän suojaverkon. Suojaverkko auttoi pään viskelemiseen selvästi, Lenttu ei veuhkonut päällään yhtään koska nyt nenänsä pysyy suojassa pölyltä ja tuulelta. Viime tunnilla ehdin jo pelätä että lyömme päämme yhteen, niin rivakasti se päätään reuhtoi.
Sari meni sitten esittämään toivomuksen, että jospa laukattaisiin paljon. No, niinpä me sitten laukattiin kierros toisensa jälkeen, molempiin suuntiin. Tämä ei olisi ollut kovin kivaa maneesissa yhdeksän ratsukon voimin, mutta kentälle mahduimme hyvin ja (useimmat) hevoset tuntuivat laukkaavan mielellään. Lenttukin kipitti tyytyväisenä eteenpäin, tosin oikeassa laukassa emme oikein sopineet yhteen vaan jalustimeni pyrki irtoamaan ja olotila oli epämukava. Vasemmassa laukassa ei ollut mitään ongelmia.
Teimme tunnilla myös pysähdyksiä ravista keskelle pituushalkaisijaa. En tiedä kumpi oli vaikeampaa, tasaisen pysähdyksen aikaansaaminen vai suoraan pysähdyksestä raviin lähteminen. Viimeinen suoritus oli kuitenkin jotenkin kelvollinen.
Pysähdysten jälkeen laukattiin taas hännät sojossa J Mikä siinä onkin, että se on ihan yhtä kivaa näin keski-ikäisenä kuin silloin 10-vuotiaana. Nykyään vaan jäsenet paukkuu ja sattuu enemmän... Vielä kun päästäisiin taas esteitä kokeilemaan, niin johan olisivat tädit ja tätien perslihakset tärrellään!
Kesäisin terveisin Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti