Niin vain jäi pelkäksi aikeeksi kesätunneille osallistuminen, ja ratsastustaukoni venyi ties kuinka monen viikon mittaiseksi. Onneksi sain tunnille Lentun, joka oli tuttu ja ennen kaikkea tasainen oma itsensä – silti istuinluut kolisivat ja sisäreidet särkivät pitkän tauon jälkeen…
Eija sai yllätyksekseen tunnille Heidin Paavon, ja Sari sai kokeilla yksityistä Aino-tammaa. Yksityishevoset ovat tuuranneet jalkavaivaisia tuntareitamme. Hyvin molemmat selviytyivät vieraista hevosista, Eija sai tehdä urakalla puolipidätteitä ja kiristellä vatsalihaksia, kuten Heidi opasti. Ja oli Sarillakin ilmeisesti kiireinen ja vauhdikas tunti.
Teimme tunnilla paljon väistöjä keskihalkaisijalta uralle päin, ne eivät onnistuneet Lentun kanssa sitten pätkääkään. Ei käynnissä eikä ravissa. Ihmeellistä päkittämistä meiltä molemmilta. Väistön jälkeen tehtiin lyhyt laukannosto uralle päästyä. Laukkasimme myös pidemmän aikaa koko uraa pitkin, mikä oli Lentun kanssa vasempaan kierrokseen paljon luonnikkaampaa kuin oikeaan.
Jäimme mielenkiinnolla seuraamaan seuraavaa tuntia, koska sievä Wenus aloitti työntekonsa. Tamma näytti oikein virmakalta ja aika menevältä, mutta kuitenkin kiltiltä. Se jarrutti kuuliaisesti aina vauhdin kiihdyttyä ja asettui kauniisti, ainakin ulospäin se näytti kivalta. Tuli mieleen Victoria, jos joku muistaa pienen tumman tamman. Mutta ilman pukkeja siis.
 |
| Wenus lähdössä maastokävelylle tunnin jälkeen. - |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti