Viraton oikea pohje

Tätä kirjoittaessa onkin jo tullut talvi, maisema kaunistui lopulta äkisti! Viime tiistaina vielä ihmeteltiin paitsi kuran ja mudan määrää tallin pihalla niin myös rankkasateen ropinaa maneesin kattoon. Välillä oli vaikeuksia kuulla mitä Heidi pyysi tekemään, niin paljon sade kohisi.

Ratsastin Wildalla, joka oli karsinassa taas niin mussukkaa että. Aloitimme tunnin ravailemalla reippaasti ja tekemällä pääty-ympyrää Heidin päätyyn. Siinä vertyi itsekin hyvin, joululoma toi kuitenkin muutaman viikon tauon ratsastamiseen joten selkälihakset ja sisäreidet olivat ihmeissään. Laukkasimme myös koko uraa, oikeaan kierrokseen laukatessa Wilda pyrki suorastaan kaatumaan sisäänpäin kulmissa, ja oven puoleiseen päätyyn saakka laukkaaminen tuntuu ylivoimaiselta. Oikea pohje oli ihan Wildan mielestä täysin tarpeeton, näkymätön ja viraton apu..

Jatkoimme tuntia Heidin mukaan ”ihan perusharjoituksella”, joka meni itseltäni niin pieleen kuin mennä voi. Käännyimme toisesta päädystä pituushalkaisijalle ravissa, piti väistää ensin kohti uraa ja nostaa uralle päästyä laukka. Valmistelin ensimmäisen väistön huonosti, joten Wilda ei ottanut askeltakaan sivulle vaan kaahasi eteenpäin. Tämä toistui seuraavat seitsemän kertaa… vasta kun pääsin menemään harjoituksen itsekseni ja tilaa oli, sain Wildan väistämään.

Vasempaan kierrokseen harjoitus sujui hitusen paremmin. Hyvin tuli huomattua kuitenkin, miten itsekin helposti yrittää päästä helpolla ja olettaa hevosen ymmärtävän ylimalkaisestakin pyynnöstä että mitä pitäisi tehdä.

Mukavaa tammikuun alkua t.Salla