Olipa kiva kolistella puomeja tiistaina. Olen nyt
ratsastellut Ansalla, joka tuntui myöskin harppovan puomien yli mielellään. Heidi
teki meille monipuolisen harjoituksen, jossa piti pitkällä sivulla ratsastaa
kaikkiaan yhdeksän puomin yli siten, että ensimmäiset kolme olivat ihan
lyhyillä askelväleillä, keskimmäiset kolme vähän askelta venyttäen ja viimeiset
sitten jo aikalailla isoin askelin.
Lisäksi toiselle pitkälle sivulle piti tehdä kaksi volttia,
ja myös volteilla oli yksittäiset puomit. Meitä oli yhdeksän ratsukkoa, joten
aikamoista kolinaa ja pyörimistä siitä tuli. Erityisesti laukassa, jossa muiden
piti kävellä vuoroaan odotellen muutaman ratsukon ylittäessä puomeja.
En itse pidä lainkaan siitä, kun joudutaan ensin himmailemaan käynnissä ja
sitten yhtäkkiä karautetaan laukkaan ja kohti tehtävää. Siinä ei juuri jäänyt
aikaa tasapainon tai tahdin hakemiseen, sen kun päräytettiin suoraan puomeille.
Mutta Ansalle tehtävä oli tietenkin aikas helppo ja sujui
siis mutkattomasti, roikuin lähinnä mukana ja yritin vähän säädellä askelten
pituutta, kun en oikein muutakaan osannut... Aika vauhdikas se oli, tuntui siltä että viimeiset kolme puomia se
olisi halunnut ylittää yhdellä isolla loikalla. Toisin kuin vaikkapa Jekku,
joka riivasi ratsastajaansa ravaamalla sinnikkäästi viimeisten puomien ohi. Kyllähän
se sitten lopulta suostui leikkiin mukaan.
Mukavia ratsastuskertoja muillekin t.Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti