Ilahduin kovasti kun sainkin tunnille Ansan, olin henkisesti
varautunut jytäämään Pasin selässä seuraavat kerrat. Viime tiistaina siis
täräytin menemään Pasilla, joka oli itse asiassa ihan ok ja liikkui jopa itse
eteenpäin. Pasi on vaan niin epämukava ratsastaa, parempi selän nikamille ja
lihaksille kun ratsastaa hiukan tasaisemmalla ratsulla…
Ansa puolestaan on paitsi mukava askelistaan, myös itselleni
sopivamman kokoinen. Teimme tunnilla varmaan sadoittain voltteja – molempien
pitkien sivujen alkuun ja loppuun piti tehdä 10 m halkaisijaltaan olevat
voltit. Aloitimme rauhallisesti käynnissä ja jatkoimme pian kevyessä ravissa.
Ansa liikkui kohtuullisen reippaasti ja kääntyi mukisematta volteille
pyydettäessä, mutta en koskaan saa sitä koottua pätkääkään, vaan se juoksee
kaula pitkänä ja pää painaa tonnin verran, höh.
Heidi komensi meitä sitten jatkamaan volttiharjoitusta
laukassa, tehtävänä oli ylläpitää laukkaa koko ajan, eli yrittää säädellä
vauhtia niin että kaikki mahtuvat tekemään voltit ilman että kukaan putoaa raviin. Olin aika epäuskoinen että miten onnistumme kaikki 8
ratsukkoa pyörimään laukassa volteilla ilman kolareita, mutta niinpä vain
onnistuimme. Muutama häslinki ja ruuhkatilanne tietenkin syntyi, meillä kun on
tapana hakeutua aina samalle maneesin puoliskolle.
Tässä vielä kuva parin viikon takaisista juhlista, oli kyllä
onnistuneet ja iloiset kekkerit. Onnea TR 80 vuotta, toivottavat tädit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti