Viikko sitten jouduin keräilemään itseäni kun sain tunnille
Dinon josta en juuri välitä. Tunti olikin sitten ihan kiva, menimme puomeja ja
taivuttelimme hevosia. Dino oli aikas mukava mutta tietenkin tosi laiska kun en
uskaltanut ratsastaa sitä tarpeeksi (tiedän, nössö mikä nössö).
Olin hirmu ilahtunut, kun Dino siirtyikin jo tällä viikolla
Eijalle ja pääsin suosikkini Lissun selkään. Lissu tosin oli luontonsa
vastaisesti vähän kiukkuinen karsinassa, mutta tokeni kyllä rapsutteluilla.
Aloitimme Idan pitämän tunnin tekemällä lisäyksiä ravissa
pitkille sivuille. Lisäyksen jälkeen piti keskittyä kulmien huolelliseen
ratsastamiseen. Oli vaihteeksi piristävää aloittaa tunti reippaasti, siinä
"heräsi" ja vertyi itsekin nopeasti.
Teimme lisäykset sitten myös koko rata leikkaa –linjalla ja
myös laukassa. Laukan lisääminen oli yllättävän haastavaa – paitsi Dinolle,
joka esitti Eijalle miten paljon hän tykkäsi tästä harjoituksesta ja teki tosi
näyttävät lisäykset muttei lähtenyt kuitenkaan rynnimään minnekään. Melkeinpä kaikkia
muita ratsukkoja Ida komensi lisäämään paljon enemmän. Lissukaan ei olisi
millään venyttänyt laukka-askeltaan, vasta kolmannella yrittämällä pääsimme edes
jonkinlaiseen vauhtiin.
Wildalla oli ensin vaikeuksia laukata yksinään (harjoitus
tehtiin yksi kerrallaan), se kiemurteli ja ahistui kun joutui laukkaamaan
vauhdilla pelottavaan katsomopäätyyn. Hienosti Outi sai sen kuitenkin
kuuntelemaan, ja lopulta harjoitus onnistui mainiosti. Wildan mielestä hän
olisi heti tarvinnut namipalan palkkioksi moisesta reippaudesta.
terkuin Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti