Toivottavasti olette lukeneet Mennin matkakertomuksen täältä
– aika huikea reissu maisemineen, kiitolaukkoineen ja herkutteluineen ja
viineineen päivineen! Tiistain tunnelmat olivat hippasen verran arkisemmat, kun
hoipuin sateen liukastaman tallin pihan poikki sysipimeässä illassa, väsyneenä
ja nälkäisenä. Eipä ollut mitään herkkupäivällisiä tarjolla, purkin rahkaa
sentään hotkaisin... (heh).
Vaan touhu muuttui iloksi heti kun pääsin talliin sisälle.
Paitsi että oli hauskaa vaihtaa kuulumisia aina iloisten kanssatätien kanssa,
ilahduin myös kun sain tunnille Wildan. En ole sillä aiemmin mennyt, joten olin
innostunut kokeilemaan. Wilda oli karsinassa kerrassaan hurmaava sylihevonen,
rapsutuksille ja hellimiselle perso.
Teimme tunnilla keskiympyrää ravissa ja laukassa. Wildalla
oli pehmeät askelet varsinkin laukassa, ravissa sitä oli hieman hankala saada
kootuksi mitenkään, vaan se mielellään pyrki ravaamaan piiitkin verkkaisin
askelin. Lisäksi laukassa oli ongelmallista mahtua menemään muiden mukana, vauhtia
oli sen verran reippaasti. Ideana oli että kaikki laukkaavat yhtä aikaa ja
jatkuvasti, putoamatta raviin. Yllättävän vaikeaa toteuttaa, enkä itse
helpottanut asiaa yhtään kun olin ratsastaa sekä Katin että Merjan kumoon…vauhtisokeutta varmaan.
Mutta Wildalla ratsastaminen oli oikein positiivinen
kokemus, se oli vähän raakileen oloinen mutta tosi sympaattinen. Seuraavaa
kertaa odotellessa!
t.Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti