Tiistain tuntimme sujui harvinaisen hyvin leppeässä talvisäässä (ei tuulta eikä juurikaan pakkasta) ja melko tyytyväisillä hevosilla. Sain ratsukseni Nyytin, joka on nyt sairastanut kuutisen viikkoa. Nyyti tuntui kuitenkin tutulta ja entiseltään, ehkä hieman reippaampi se oli ja happamampi muita kohtaan – erityisesti Jekku harmitti sitä kovasti.
Teimme tunnin aluksi koko rata leikkaa –harjoitusta siten että joka kierroksella käännettiin halkaisijalle. Ensin käynnissä, sitten ravissa siten että halkaisijalla piti siirtää käyntiin ja lopuksi nostettiin keskellä linjaa laukka. Hienosti sujui siinä mielessä, että ratsukot eivät juurikaan hämmentyneet suunnan jatkuvasta vaihtumisesta vaan onnistuimme väistelemään toisiamme. Nyyti liikkui tasaisesti ja nosti nätisti laukat molempiin suuntiin. On sillä kyllä merkillinen laukka istua, tuntui siltä että kaikki jäseneni vatkasivat eri suuntiin, pää mukaan lukien…
Hetken kävelemisen ja huilaamisen jälkeen jatkoimme samaa harjoitusta ravissa niin että koko rata leikkaa-linjalla tehtiin pohkeenväistöä. Tässä Nyyti jo venkoili kaulallaan eikä olisi halunnut astua ristiin, muutamia väistöaskeleita sentään sain puristettua. Ja vielä enemmän sitä harmitti kun lähdimme laukkaamaan pääty-ympyröillä, mutta melko vähällä komentamisella sain sen kuitenkin laukkaamaan kiltisti muiden mukana. Mitenkään luonnikkaalta laukka ei tuntunut, vaan Nyyti jotenkin päkitti päällään ulospäin ja lavallaan sisäänpäin eikä kovin helposti taipunut ympyrällä. Ehkä puoli ympyrää sain sen rentoutumaan ja pääsin itsekin istumaan paremmin ja lopettamaan selässä poukkoilun, mutta sitten homma taas hajosi. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen tuntiin, mitään suuria hankaluuksia ei kuitenkaan ollut. Toivotaan nyt että Nyyti pysyy kunnossa ja työkykyisenä, itse ainakin ratsastan sillä mielelläni.
Muutkin ratsastajat tuntuivat olevan tyytyväisiä tunnin jälkeen, kellään ei tainnut olla suurempia kommunikointiongelmia hevostensa kanssa. Jekkukin taisi tehdä harjoitukset nätisti muiden mukana, ainakaan mitään laukannosto-ongelmia tuttuine tömistelyineen en kuullut eikä maneesin lattia tärissyt... myös Dino, Lea ja Karina ainakin tekivät töitä kiltisti ja mallikkaasti. Lissu väsytti Saria suurilla askelillaan, muutos Reksin jälkeen on varmaan iso J
Ensi sunnuntaina kokoonnutaan miettimään, miten ratsastuskoulumme toimintaa voisi kehittää. Tarkoituksena on löytää kivoja ideoita oman harrastuksemme rikastuttamiseen, eli uusi vuosi ja uudet kujeet!
Kirjoitteli Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti