Nihkeät avotaivutukset

Saimme tiistain tunnillamme kävellä maneesiin valoisassa illassa – ihanaa että pimeys alkaa vihdoin hellittää. Treenikaverinani oli jälleen Lenttu, joka oli karsinassa taas kovin rasittava. Kauhea touhuamaan ja sättäämään, hikihän siinä tuli varusteita laittaessa.

Aloitimme alkuverryttelyn ravissa tekemällä molemmilta pitkiltä sivuilta keskiympyrät. Lenttu tuntui alkuun vähän merkilliseltä, se hätkähteli ja tuijotteli ulko-ovea ja takaseinää. Lisäksi se oli niin jäykkä vasemmalta, että sain pitää vasemmasta ohjasta tosissani vastaan vain pitääkseni pään suorana suoralla uralla. Ja kun välillä irrotin vasemmasta, niin Lentun pää retkahti välittömästi oikealle hipoen melkein seinää.

Jatkoimme sitten tuntia tekemällä avotaivutusta pitkille sivuille. Itselleni on vaikeaa hahmottaa käytännössä avotaivutuksen ja väistön ero. Avotaivutus jää helposti joko vain kaulan kääntymiseksi, tai sitten koko hevonen poikittaa pois uralta ja väistää. Oli melkoisen hankalaa nytkin saada Lenttu ymmärtämään mitä tarkoitin, mutta hetkittäin onnistuimme kyllä – ei kuitenkaan koko pitkän sivun ajan kertaakaan, höh.

Jäin tunnin jälkeen katsomaan estetuntia. Hyppääjiä oli yhdeksän ja esteitä maneesissa paljon, eli ratsukot olivat kuin sardiinit purkissa. Mutta hienosti kaikki hevoset käyttäytyivät, Retu oli erityisen hieno ja Ansa myös vaikka vauhtia niillä riitikin. En olisi kyennyt samaan mitenkään, omista hypyistä on liian monta vuotta aikaa :)

Olisi muuten tosi kiva jos joku toinenkin alkaisi kirjoittaa ratsastuskokemuksistaan. Olisi kiva lukea miten jonkun muun tunnit sujuvat. Jos kiinnostusta löytyy niin Heidiltä saa tunnarit sivulle!

terkuin Salla