Aloitimme tiistain tuntimme ratsastamalla kevyessä ravissa
kolmikaarista kiemurauraa. Meitä oli maneesissa yhdeksän ratsukkoa, joten aika
äkkiä oli seuraavan ratsukon häntä edessä. Tädit etenivät rivissä kuin
junavaunut, riittävää taivutusta ei tainnut olla kuin yhdellä ratsukolla
(Sari+Reksi). Niinpä Heidi komensi meidät käyntiin ja taivuttamaan hevosten
nenät isovarpaisiin saakka.
Ryhtiliike auttoi, keskityimme kukin paremmin ja hevoset
alkoivat taipumaan. Heidi antoi ohjeita jokaiselle ratsukolle yksitellen mikä
oli tosi tehokasta. Lissu pyrki hidastamaan taipuessaan, ja vauhtia
lisättäessä taivutus oli hävitä. Mutta yhtä kaikki harjoitus sujui hyvin
ravissakin kunhan saatiin ratsukot ensin kuriin käynnissä.
Sitten siirryttiin laukkaamaan koko uraa piiiitkäksi aikaa...
Koko uralta siirryttiin vielä pääty-ympyröille laukkaamaan, molempiin suuntiin.
Lissu muuttui laukassa paljon tahmeammaksi ja alkoi painaa kädelle, alkutunnin
taivutuksista ei ollut tietoakaan. Itse hengästyin ja maitohapostuin niin
paljon että roikuin vain mukana. Laukkajakson jälkeen hevoset päristelivät ja tädit
pälättivät tyytyväisinä – rentouttavaa puuhaa!
Ryhmämme on oikein ihastunut Wenukseen ja Wildaan. Merja sai
kokeilla Wenusta ensimmäisen kerran, ja Outi ratsasti Wildalla, kaikki olivat
onnessaan tunnin jälkeen. Toivottavasti tammat eivät laiskistu tai ala
keksimään konnuuksia, nyt ne ainakin ovat ihania typyköitä vielä. Mutta niin on
Lissukin!
Syksyisin terveisin Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti