Vaikka Pasi olikin viime viikolla maneesissa paaaljon
kivempi kuin tätä edellisillä kerroilla kentällä, niin olin silti täpinöissäni
kun pääsin kokeilemaan Wenusta. Ratsastimme taas ulkona, mistä täytyy olla tyytyväinen –
ollaanhan jo lokakuussa.
Olipa kiva ratsastaa hevosella, joka liikkuu eteenpäin
omasta tahdostaan, ja lisää vauhtia pyydettäessä sitä tuli helposti liikaakin. Suihkin
tamman kanssa välillä ulkoradalta ohi, kun muiden takamukset tulivat eteen
yllättävän nopeasti... Wenus oli tietenkin paljon herkempi ratsastaa kuin
muut uraohjuksemme, niinpä omat virheet ja liian ronskit avut tulivat esille
paljon selvemmin (heppa parka).
Teimme tunnilla ensin ravissa volttia Heidin eteen pitkälle
sivulle. Sitten teimme pysähdyksiä keskelle kenttää ravista, pysähtymisen
jälkeen piti peruuttaa neljä askelta ja lähteä siitä suoraan raviin. Peruuttamista Wenus ei ymmärtänyt tai halunnut,
jäimme pyörimään ensin ympyrää kun se vastusteli apuja. Mutta lopuksi sain
muutamia varovaisen tutisevia peruutusaskeleita sentään aikaiseksi.
Laukassa teimme voltin toiselle lyhyelle sivulle, ja tässä
vauhtimme välillä kiihtyi niin ettei kääntämisestä meinannut tulla mitään. Laukannostotkin olivat hiukka hankalia. Laukkasimme
myös kokouraa, ja teimme koko rata leikkaan laukassa pariin otteeseen. Vaikka Wenuksen vauhti tuntuikin
välillä kovalta, niin jarrut kuitenkin toimivat hyvin. Koko uraa laukatessa Wenus ja
Wilda hirnuivat toisilleen, aika sööttiä, melkein siinä täti säikähti moista meteliä.
Paljon onnea ja menestystä kaikille 6.10 kisaamaan lähteville ratsukoille!
t.Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti