Irti arjesta viikonloppuleirillä

Onko muillakin ihania muistoja lapsuuden ratsastusleireistä? Kun ihmeteltiin ja hoivattiin leiritallin hevosia, syötiin herkkuja päivät pitkät ja iltaisin saunottiin? No, ihan yhtä kivaa se on näin aikuisenakin, tuli todettua viime viikonloppuna.
 
Tätiryhmästämme 6 jäsentä kävi testaamassa Huittisissa sijaitsevan ratsastuskeskuksen viikonloppuleirin. Ihan mahti viikonloppu! Saimme nauttia hyvistä hevosista ja opetuksesta, maittavasta ruuasta ja kauniista maalaismaisemasta.

Hevosten hyvä taso ehkä yllättikin meidät. Tallissa oli vino pino erilaisia ratsuja joka makuun. Löytyi pienempiä hevosia ja ponejakin, yksi latvialainen työhevonen jolla parikin meistä ratsasti, sekä näitä hannover-tori-wielkopolski -ja ties mitä tuntihevosia. Hevoset olivat aika kevyitä ratsastaa, sekä merkillisen tasaisia askeliltaan. Moni ratsuista taipui mielellään pyöreään muotoon heti alkutunnista, kuten tämä suomenhevosruuna Saanan Tähti, joka oli yksi suosikeistamme:

 

Viikonloppuun kuului 5 ratsastustuntia, valitsimme kaikki koulutunnit vaikka hyppäämäänkin olisi toki päässyt. Tuntien sisältö rakentui vähän eri kaavalla kuin meillä – heti alkutunnista piperrettiin hetki volttien ja väistöjen parissa, sitten laukattiin pitkään ja hartaasti, ja lopputuntiin tehtiin vielä lisää erilaisia harjoituksia – väistöjä, keskiympyrää, voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia… ei mitään ihmeellistä, mutta yhteen tuntiin mahtui paljon koska meitä oli vain 4 ratsukkoa tunnilla.

Ratsastimme joka tunti eri hevosella, mikä oli mielenkiintoista koska hevoset olivat keskenään niin erilaisia. Jokaisella meistä taisi olla eri suosikki, mitä nyt kaikki Fortuna –tammalla ratsastaneet olivat valmiita ottamaan sen mukaan Artukaisiin. Eivät myyneet ihan halvalla, kysyttiin kyllä. Itse en päässyt sitä kokeilemaan, mutta pidin kovasti arabi-hannovertamma Kamusta, joka alkuvetkutteluiden jälkeen oli mitä mukavin ja tasaisin. Eija taas tykästyi yllätyksekseen poni Channoniin, jonka luuli ratsastavansa kumoon mutta joka olikin herkkä ja hevosmainen pienestä koostaan huolimatta.

Tässä on Merjan kanssa Flamenco, joka oli erikoisen kaunis väritykseltään ja myöskin toimiva ratsu:

 

Toki ratsastuksen lisäksi viikonloppuun kuului valtavat annokset ruokaa, viiniä ja muita virvokkeita, karkkia ja sipsejä… mutta mikäs sen mukavempaa kuin ratsastuksen jälkeen syysauringossa istuskelu, kylmä juoma kädessä kuten tässä.

 

Tästä on hyvä jatkaa arkista puurtamista!

terkuin Salla