Täytyypä kommentoida heti alkuun, että oli tosi hauska lukea Katjan kirjoituksia Jekulla ratsastamisesta. Tunnistin fiiliksen, koska itse ihmettelin (ja ihastelin) Jekun persoonaa ja vauhtia aiemmin syksyllä pariin otteeseen. Mikä siinä onkin, että vaikka sen kanssa ei pysähdykset ja laukannostot välillä onnistu ja vauhti kiihtyy hurjiin mittoihin, on siitä kuitenkin tykättävä tosissaan. Olen samaa mieltä siitä, että Jekun kanssa on mahdollista saada todellisia onnistumisen kokemuksia, vaikka aluksi voi tuntuakin epätoivoiselta. Muutama viikko sitten myös Sari oli Jekulla ratsastamisen jälkeen aivan ”liekeissä” ja naama messingillä, kun yhteinen sävel löytyi. Eli Jekulla taitaa olla taipumusta ihastuttaa ratsastajiaan!
Eilen illalla myrskysi melkoisesti, onneksi maneesi pysyi koossa J Hevoset eivät välittäneet sateen ropinasta tai tuulen vihmomisesta vaan kaikki 8 ratsukkoa käyttäytyivät mallikelpoisesti. Itse ratsastin Dinolla josta en ole koskaan tykännyt, mutta nyt tämä asenteeni alkaa pikkuhiljaa muuttumaan. Ainakin vähän. Olen tahkonnut sen kanssa pari tuntia ja se on ollut jopa oikein mukava, laiska kylläkin mutta ihan peruskiva. Eilen karsinassa se käyttäytyi vähemmän possumaisesti kuin yleensä, mitä nyt pääni jäi jotenkin seinän ja Dinon väliin kun sillä on tapana tuuppia ja litistellä ihmisparkaa. Karata se ei sentään yrittänyt, sekin on mahdollista.
Teimme koko tunnin kaarevia uria, eli ratsastimme kulman jälkeen keskihalkaisijalle jossa hevonen piti suoristaa, ja sitten kääntää takaisin uralle. Teimme harjoitusta kaikissa askellajeissa ja se toimi sikäli hyvin, että mahduimme kaikki ratsastamaan eikä jonottaa kauheasti tarvinnut. Tai voihan olla että reippaampien hevosten ratsastajat olivat eri mieltä…
Dinossa minua on arveluttanut se, että se tuntuu jotenkin erityisen itsepäiseltä ongelmatilanteissa. En oikein ymmärrä mokomaa ratsua joka on ensin tosi laiska mutta saattaa sitten yhtäkkiä sännätä kentän toiseen nurkkaan. Sitä on vielä aika vaikea saada pysähtymään jos se päättää tehdä pyrähdyksen, ja se tuntuu vähän kammottavaltakin. Mutta täytyypä sanoa, että näin muutaman ratsastuskerran jälkeen suhtaudun siihen nyt eri tavalla, vaikkei se edelleenkään suosikkeihini kuulu. Ja onhan se menestynyt hienosti kisoissakin, joten osaamista löytyy. Ainakin omaan ratsastamiseeni vaikuttaa kuitenkin suuresti se, mitä mieltä hevosesta olen. Jotenkin sitä itsekin yrittää enemmän ja on otollisemmassa mielentilassa oppimisen kannalta, kun alla on heppa johon on tykästynyt.
Onnistuneita ratsastuskertoja kaikille toivottaa Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti