Viime viikon tunnilla sain parikseni jälleen Ellin, joka löytyikin maneesista työn touhusta. Edellisen ryhmän lopettaessa vaihdoimme ohjat ja kiipesin pirteältä vaikuttavan ratsuni satulaan. Maneesin katsomopäätyyn oli ympyrälle sijoitettu kolme maapuomia, joiden avulla oli tarkoitus saada pidennettyä hevosen askelta. Ensimmäisillä kerroilla Elli yllätti kiilaamalla puomien ohi ja vaatikin keskittymistä pysyä oikealla radalla sekä pidentää askelta. Eipä se tainnut ihan heti alkaa sujua... ;)
Tällä kertaa tuntui, että tiimimme yhteistyö taipumisen osalta oli huomattavasti parempaa kuin edellisellä kerralla, joten saatoin keskittyä enemmän askelten pituuteen. Jos vaikka sainkin puomeilla homman toimimaan, niin uralle palatessa en "palauttanut" Ellin askelpituutta ja vaikutus oli siis kuta kuinkin yhtä tyhjän kanssa. Noh, yritetään, yritetään!
Jossain vaiheessa ilmeisesti aloimme onnistua, sillä kun tuli aika nostaa puomiympyrältä laukka, saimme Ellin kanssa aikaan enemmän onnistuneita kuin epäonnistuneita nostoja! Ympyrän jälkeen saikin istua pitkän sivun Ellin lennokkaassa laukassa, tehdä toiseen päätyyn voltin ja ravata toista sivua jälleen takaisin puomiympyrälle.
Harmi kyllä, edelleenkään en Ellille sen kummemmin syttynyt vaikka mitään pahaa sanottavaa ei ole. Täytynee olla kuitenkin tyytyväinen, että yhteistyö sujuu ilman niitä kipinöitäkin, ja mistäs sitä tietää, kenen kanssa hikoillaan seuraavaksi! :)
Kauniin ruskan lumoissa,
Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti