Koska edellinen tunti on vielä erittäin hyvin mielessä ja lihasmuistissa (heh heh, tästä lisää myöhemmin), päätinkin olla reipas ja raportoida nyt enkä ensi viikolla:)
Saavuin tallille kerrankin oikein hyvissä ajoin jo ennen puolta. Viime viikolla Ellin ollessa jo edellisellä tunnilla ehdin itse seurailla edellisen ryhmän työskentelyä, ja huvittuneen epäuskon vallassa muutaman muun katsojan kanssa seurasimme Jekun vauhdikasta menoa. Noh, huvittunut epäusko iski eilen takaisin, kun listalla nimeni oli Jekun kohdalla. Hurjaa!
Karsinassa Jekku oli oikea herttaisuus, perussuokki, joka muistuttaa hyvin paljon perheeni omaa suokkiruunaa. Tulimme siis heti hyvin toimeen ja ihastuin Jekun olemukseen. Ehdimme jo hetken luulla tunnin olevan kentällä, mutta laskeutuva hämärä paimensi meidät maneesiin. Seitsemän muuta ratsukkoa hieman mietityttivät, ja meinasin heti alkutunnista pyytää anteeksi mahdollisesti aiheuttamiani häiriötilanteita - niiltä kuitenkin onneksi vältyttiin!
Nostimme tunnin ajaksi jalustimet ylös, sillä tarkoituksena oli treenata tasapainoa. Käännyimme lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle, teimme pysähdyksen ja jatkoimme matkaa. Selkeän pysähdyksen saaminen Jekun kanssa vaati keskittymistä, sillä liian usein huomasin jääväni vetämään ohjia, jolloin Jekku joko vain jatkoi matkaa tai lähti kiihdyttämään. Muutaman kerran jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua käynnissä, mitä nyt valuimme linjalta ulos ja kiemurtelimme enemmän tai vähemmän vinossa takaisin. Muuten meno oli kuitenkin mukavaa ja vauhdista huolimatta Jekku oli kaikessa touhottavuudessaan melkoisen suloinen.
Seuraavaksi oli vuorossa siirtyminen raviin. Mira halusi meidän keskittyvän keventämiseen eikä laiskottelua sallittu. Taisin aiheuttaa naurunpurskahduksia sekä katsojissa että Mirassa, kun kiitin tästä miellyttävästä ensituttavuudesta Jekun kanssa - heti ilman jalustimia. Todellisuudessa, vaikka suuri osa huomiostani keskittyi ihan vain Jekun vauhdin säätelyyn, oli vauhti myös tehokas kannustin hyvän tasapainon löytämiseen. Muutaman kierroksen välein oli kuitenkin pakko hidastaa hetkeksi käyntiin, etenkin kun Jekku toisinaan sai hienon idean kiihdyttää ravinsa vauhtiin, jossa istuminen ja keventäminen vaativat kaiken energian. Kaiken kaikkiaan tuntui, että ensimmäiseksi kerraksi Jekun kanssa yhteistyömme sujui aika hyvin! En tosin tiedä, johtuiko pelkästään meistä, mutta katsomolla tuntui olevan aika ajoin hyvinkin hauskaa... :)
Kun tuli aika laukkaosuudelle, Mira antoi tiimille K&J luvan laskea jalustimet alas. Tässä vaiheessa oli jo aistittavissa jonkinlaista särkyä sisäreisissä... Ajatuksena oli nostaa laukka pääty-ympyröille ja ravata pitkät sivut. Sain Jekun kanssa aikaiseksi yhden onnistuneen laukannoston, mutta sen jälkeen oli todettava, että en vain osaa. Jekku alkoi nopeasti ennakoida tehtävää, karkasi kaarteista sisälapa edellä ja puski ravilla läpi nostoyrityksistäni. Kokeilimme vielä muutamia kertoja, mutta sitten annoin periksi - turha kaahata epämääräisesti, kun homma ei toimi! Toisinaan tekee hyvää myöntää, että nyt en vain osaa.
Lopuksi vielä keventelimme hevoset rennoiksi ja sitten olikin aika kääntyä keskelle kaartoon. Jekku oli tuttavuutena oikein mukava ja kunhan vauhtiin pääsi mukaan, ei meno itsessään päätä huimannut. Ensi kerralla, mikäli sen saamme, toivottavasti laukkakin jo nousee! Tunnista jäi oikein hyvä mieli:)
Ja se lihasmuisti... Jo illalla tunnin jälkeen molempia reisiä koristivat isot mustelmat ja punaiset pitkänmalliset läiskät. Onneksi on aikaa toipua ennen ensi kertaa;)
Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti