Hupsista heijaa, viikko hujahti taas niin nopeasti, hyvä kun perässä pysyi! Taidankin rustailla lyhyesti kahden tunnin tapahtumat, jottei vaan jää hurjia juonenkäänteitä pimentoon;)
Yhteistyömme Jekun kanssa on jatkunut edelleen ja jos vaikka ennen tuntia ajattelisinkin, että voisin seuraavaksi kokeilla jotakuta toista, niin tunnin jälkeen olen taas niin Jekun lumoissa, etten halua yhteistyöstämme luopua ollenkaan! Niin kävi viime viikolla ja niin kävi tänään. Kamalan ihana Jekku.
Viime viikolla aloitimme tunnin tekemällä väistöjä uralta kohti keskihalkaisijaa ja takaisin uralle. Jekku aloitti väistöt hienosti, mutta paluu uralle tuntui aina jäävän puolitiehen ja Jekku pyrki laiskottelemaan kulman. Ohjatkin olivat vähän väliä solmussa, kun koitin saada hevosen vietyä uralle saakka väistössä, valmiina taipumaan kulmaan ilman kiemurtelua ja lapa edellä puskemista. Vaikeaa, vaikeaa, sillä ongelmanani on, että usein vien ensin vaistomaisesti käden sään yli mielummin kuin levitän sitä sivulle. Sivulle vievä käsi tuntuu Jekun kanssa aiheuttavan sen, että lapa karkaa edellä ja perässä kääntyy koko hevonen, oli ulko-ohja miten päin tahansa, kun taas sään yli viemällä kääntyy niskasta pelkkä pää. Treeni jatkuu...
Raviväistöjen jälkeen teimme harjoituksen niin, että uralle palattua nostettiin laukka ja jatkettiin laukkaa uraa pitkin (vai sekoitankohan nyt johonkin toiseen tuntiin?) Joka tapauksessa team K&J sai ohjeen jäädä laukkaamaan suurta pääty-ympyrää, ja muutamat onnistuneet nostot saatiinkin aikaiseksi! Tunnin loppupuolella ratsastimme vielä ravipuomeja, ensin peräkkäin kolme puomia, niiden jälkeen voltti ja voltilta vielä kahden puomin yli keskihalkaisijaa pitkin. Jekun kanssa kolistelimme puomeista vähemmän tyylikkäästi, kunnes Miran komennot lopulta pääsivät aivoihini saakka ja sain katseeni hinattua pitkälle eteen ja ylös ja sitä myöten istunnan tasapainoon niin, että Jekun oli helppoa liidellä yli esteiden - tai siis puomien;)
Ja sitten lennosta vaihto tämän viikon tuntiin!
Tällä kertaa työskentelimme pääosin kahdella isolla ympyrällä tehden taivutuksia. Ensin taivuteltiin hevoset hyvin sisäpohkeen ympärille. Ympyrän kaarella maneesin keskiosassa tehtävänä oli ratsastaa hevosen takajalat hieman ympyrän ulkopuolelle. Kamalan ihana Jekku oli sekä kamala että ihana. Ilmeisesti väsymystä oli ilmassa, sillä vauhtia tuntui taas olevan liikaa eivätkä pidätteet meinanneet mennä läpi. Muutaman kerran taisi lipsahtaa voimasana jos toinenkin ja Jekku sai seistä nököttää hetken nenä maneesin seinää vasten, kun kyllästyin höyryveturikyytiin. Matka kuitenkin jatkui ja suurimman osan tunnista Jekku käyttäytyi nätisti, mitä nyt kaahaili toisten takamuksissa kiinni, kaikista tekemistämme volteista huolimatta (pahoittelut siitä).
Ympyrällä taivutimme hevosia myös ulospäin, tarkoituksena saada alle banaanin muodossa kulkeva ratsu. Ihan siihen muotoon saakka tuskin Jekun kanssa pääsimme, mutta kun tuli aika nostaa tästä taivutuksesta suoristamisen kautta laukka, niin hurraa, Jekkuhan nosti laukan!! Joka kerta! Tai no, pari kertaa taisi "huonoon" suuntaan laukannostoyritys hajota V5-raviksi, mutta hällä väliä siinä vaiheessa. Välillä laukka kesti puolikkaan ympyrän, välillä koko pääty-ympyrän ja kerran jopa useamman kierroksen! Melkoista menoa.
Tunnin jälkeen totesin, että Jekku oli jälleen aivan ihana - ja aivan kamala. Kun Jekulla vauhti yltyy, itselläni istunta huononee, takapuoli on irti satulasta eivätkä pidätteet toimi. Täytyy taas irvistellä keskittyneesti, että pääsee takaisin rytmiin ja saa kunnon kontaktin hevoseen. Ärsyttää ja tekisi mieli potkia seiniä. Kun sitten irvistely tuottaa tulosta ja istunta löytyy, Jekkukin rauhoittuu ja keskittyy tehtävään ja ärsytykseni on tiessään. Sitä hymyilee hölmönä ja fiilis on mahtava; mehän osataan!
Että ottaa nyt tästä selvää ja kuvailla lyhyesti, kun kotona kysytään miten ratsastustunti meni. Kamalan hyvin? Niinpä niin. Vaan kivaa oli taas!
Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti