maanantai 7. marraskuuta 2011

Siirtymisiä ja pysähdyksiä

Edellisen flunssaratsastuksen jälkeen olin viime viikolla menossa tunnille aivan eri fiiliksellä. Vaikka nuha edelleen vaivasi, olin pirteämpi ja innoissani, etenkin kun työparinani oli edelleen Jekku. Tunnille oli tulossa kahdeksan ratsukkoa, mutta tällä kertaa sekään ei haitannut yhtään. Voisi siis sanoa, että olin jo etukäteen päättänyt, että tällä tunnilla onnistuisimme!

Tunnin aiheena olivat siirtymiset. Ensin aloitimme tekemällä pitkille sivuille pysähdyksiä. Pysähdyksessä hevosen tuli pysyä suorana, pysähtyä kunnolla mutta olla silti valmis lähtemään taas merkistä reippaasti liikkeelle. Liikkeelle lähtö ei Jekulla ollut ongelma ja pysähtyminenkin sujui yllättävän hyvin, mutta takapää pyrki aina karkaamaan uralta keskelle. Välillä myös pidätteeni venyivät liian pitkiksi ja Mira ehtikin monta kertaa huomauttaa sisäohjasta. Mielestäni Jekku kuitenkin kuunteli hyvin ja yritti kovasti tehdä mitä pyysin - pitkälle sivulle mahtui useampi pysähdys ja päätyihinkin yksi.

Seuraavaksi teimme siirtymisiä ravista käyntiin. Pitkälle sivulle oli mahdutettava vähintään yksi käyntiosuus, vaan onnistuimmepa välillä tekemään niitä jopa kaksi! Välillä taas siirtyminen jäi aivan suoran loppuun, kun jarrut hetkellisesti menettivät tehonsa. V5-ravia ei kuitenkaan tunnin aikana tulllut kuin kerran tai kaksi, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Välillä Jekku kiskaisi päänsä alas saaden ratsastajansa hetkellisesti  irti satulasta, ja tunti olikin yhtä hymynsekaista irvistelyä. Hymyä siksi, että työskentely Jekun kanssa oli jälleen kertakaikkisen mahtavaa, ja irvistelyä siksi, että se auttoi minua keskittymään ja sain takapuoleni pidettyä satulassa. Melkoista keskivartalotreeniä, jälleen kerran.

Tällä kertaa emme laukanneet ollenkaan, mikä ei kumma kyllä harmittanut yhtään. Siirtymisissä ja oman istunnan valvonnassa riitti työstämistä, ja lottovoitto oli, kun harjoituksessa uralta keskelle kääntäessä teimme lähes täydellisen pysähtymisen ravista paikoilleen, peruutimme muutaman askelen ja jatkoimme suoraan takaisin raviin. Mahtavaa huomata, miten Jekku kehittyy koko ajan ja miten itse kehittyy ratsastamaan Jekkua.

Kehityksellistä viikkoa!
Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti