Heipä hei vaan ystävät hyvät, Katja täällä taas rustailee muutamien päivien "toipumisen" jälkeen! Mitään vakavaa tuo ei tarkoita, ellei lasketa suurta turhautumista ja ärsytystä, lähinnä itseen ja toisaalta lihasten hitaaseen kehittymiseen. Enkä puhu nyt omista lihaksistani, vaikka voisivat nekin olla paremmassa kunnossa. Kyseiset lihakset kuuluvat viime tunnin treeniparilleni, jo melkoisen tutulle Jekulle.
Tunti jäi mieleeni hyvin ristiriitaisena ja siitä johtunee kirjoitusvaikeus. Teimme tunnilla paljon väistöjä, jotka Jekun kanssa kyllä onnistuivat melko hyvin. Jekku oli kuitenkin jo jokseenkin väsynyt edellisen tuntinsa jäljiltä, mikä näkyi työskentelyssä vähän väliä. Ja sekös turhautti ratsastajaa! Jälleen tuntui, että osa pidätteistä jätettiin armotta ilman huomiota, oikeaan kierrokseen taipumisesta ei ollut tietoakaan ja tasapaino haettiin meikäläisen pohkeesta. Liikettä johti Jekun lapa ja kun oma polvi vielä kiukutteli vanhaa vammaa, niin soppa oli valmis.
Siinähän se, tunnin kuvaus tiivistettynä:D Kuulemma väistöt sujuivat, laukat nousivat ja pysyivätkin (välillä) ja meno oli ylipäätään ihan katsottavaa. Selkään se ei kuitenkaan tuntunut siltä, vaikka myönnän olleeni tyytyväinen suurimpaan osaan tekemistämme pohkeenväistöistä sekä osaan laukannostoistakin. Jotenkin sitä vain monen viikon yhteistyön jälkeen haluaisi tunnin sujuvan paremmin, vaikka tiedostaakin hevosen olevan jo väsynyt. Kun Jekku kaiken lisäksi hoksaa mitä ollaan tekemässä ja koittaa napata tahtipuikot, esimerkiksi kaahailemalla kesken väistön kun tietää, että kohta nostetaan laukka, niin ei sitä menoa ihan koko tuntia jaksa. Mutta ensi viikolla uudet kujeet, katsotaan mitä tunti tuo tullessaan:)
Tuolla ht.netissä joku toivoi, että bloggaajat esittelisivät itseään. Muiden puolesta en lupaa mitään, mutta tähän loppuun voisin lyhyesti kertoa itsestäni. Eli olen 22-vuotias opiskelija, kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja Turkuun muuttanut pari vuotta sitten, vietettyäni välivuoden ulkomailla. Maatilan tyttö, joka tällä hetkellä asustaa kerrostalossa, kaipaa peltoja ja metsiä ja katselee ikkunasta puiston puita kahden kissan kanssa. Arki jaetaan avomiehen kanssa molempien opintojen ja töiden lomassa taiteillen. Liikunnasta huolehtii vuokrahevonen, jonka suloseurasta ja tammanoikuista saan nauttia kerrasta kolmeen tai jopa neljään viikossa. Sellaista elämää:)
-Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti