Kiiruhdin eilen tallille keskeltä kiivasta työstressiä. Hartiat oli kipeät erinäisten raporttien kirjoittamisesta ja pää täynnä työmurheita. Vaan jälleen kerran tuli todetuksi ratsastuksen merkitys hyvinvoinnille – tunnin jälkeen stressi oli poissa ja mieli iloinen.
Teimme tunnilla aluksi käynnissä ja sitten ravissa kolmikaarista kiemurauraa (keskihalkaisijalle ulottuvaa) siten että toisen kaaren keskelle tehtiin vielä voltti. Menin Jekulla, ja se toimi tässä tehtävässä oikein kivasti. Toki se kiihdytteli ja liirasi ulos linjalta aina tilaisuuden tullen, mutta jos muistin selkeät puolipidätteet ja täsmällisen taivuttamisen, oli voltit oikein mallikkaita ja vauhti sopivaa. Heidi peräänkuulutti tilanteiden ennakoimista, mikä varsinkin Jekulla tuntuu olevan tosi tärkeää – jos se ehtii jo kiihdyttää vauhtinsa kisavaihteelle, kestää hidastaminen ja rauhoittuminen kauemmin.
Pasia harmitti kiemurauralla ja voltilla taivuttelu, hän ilmaisi tunteensa Päiville selkeästi pukilla. Mutta Päivi ei lannistunut, ja ehkä Pasi sitten lannistui koska se näytti lopputunnista vähemmän harmistuneelta. Itse pidän kovasti näistä kiemuraurista yms monimutkaisista linjoista, siinä on pakko keskittyä 100%:sti ja ottaa huomioon muut ratsastajat ettei törmäyksiä tapahdu. Usein käykin niin, että ajantajukin hämärtyy ja tunti tuntuu loppuvan ennen aikojaan, kun ”flow-tila” on päällä. Ja sehän on parasta stressin hoitoa se!
Ratsastusharrastuksen parhaimpia puolia onkin mielestäni juuri se, että se vaatii harrastajalta melkoista tilanteeseen uppoutumista. Jo hevosen harjaaminen ja satuloiminen tallissa vaatii keskittymistä, ei siinä paljon viitsi työasioita miettiä kun täytyy nostella kavioita ja kiinnittää suitsia. Ja selässä sitten viimeistään ulkomaailman tapahtumat hämärtyvät, kun mietitään mitä pitää tehdä, missä tempossa ja tahdissa ja järjestyksessä… Juoksu- tai kävelylenkillä tai punttisalilla ei ainakaan itseeni ole samanlaista vaikutusta, eikä jumpallakaan – tai sitten täytyy olla kyseessä tosi koreografinen jumppa. Ratsastustunnin jälkeen on lähes poikkeuksetta rentoutunut olo ja hyvä mieli.
Oman osansa ratsastusharrastukseen tuo myös se porukka joita tallilla tapaa. Tiistain tätiryhmämme on erittäin positiivista ja nauravaista sorttia, ja myös heidän tapaamisensa on ilo ja osa onnistunutta harrastuskertaa.
 |
| Ratsastus on tosi kiva harrastus kuten kuvasta näkyy... |
 |
| Iloinen ja nauravainen tätiryhmämme jäsen! :) :) |
Laukkaharjoitusta varten jakaannuimme kahdelle pääty-ympyrälle, ja ideana oli laukata aina ympyrän toinen puoli ja pyrkiä täsmällisiin laukannostoihin ja raviin hidastuksiin. Olin Jekun kanssa samalla ympyrällä Dinon ja Lissun kanssa, mikä toimi kohtuullisen hyvin. Vaan olipa taas haasteita laukkaamisen kanssa. Olin hirmu tyytyväinen kun sain aikaan yhden edes sinnepäin olevan suorituksen, eli laukannoston suht ripeästi ja hidastamisen ilman vetokilpailua Jekun kanssa. Vasempaan kierrokseen oli vielä hiukan vaikeampaa, kun Jekku kallistui sisäänpäin niin paljon että pelkäsin kaatavani sen. Mutta edelleen se oli yhteistyöhaluinen ja sympaattinen ja yhteistyö sujui paremmin kuin viikko sitten.
Näihin tunnelmiin!
terkuin Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti