Aikainen aamu ja aivan liian aikainen herätys. Tapaaminen Artukaisissa oli aamuyöllä kello 4. Pikaisen viime hetken pakkauksen ja hevosten pikapuunauksen jälkeen (pääosa pakkauksesta ja hevosten letittäminen oli tehty jo torstaina) oli lastauksen aika. Kuljetussuojat jalkoihin ja Dino ja Lea toiseen traileriin ja Ansa yksinään toiseen traileriin. Aamu alkoi hyvin, sillä kaikki kolme menivät traileriin ilman ongelmia (lastauksessa saattoi tietenkin auttaa se, että trailereissa oli täydet heinäverkot hevosia odottamassa) ja matka pääsi alkamaan hieman ennen kello viittä.
Kolme ja puoli tuntia ja aika monta väsynyttä kilometriä myöhemmin saavuimme Messilään. Tilaa Messilässä oli paljon ja hevoset saatiin purettua trailerista rauhassa ja vietyä karsinoihinsa talliin (meidän ja hevosten onneksi hevoset olivat saaneet karsinapaikat ihan oikeasta tallista, eivätkä tilapäisjaboista).
Melkoisella kiireellä oli sitten aika puunata Ansa ja Lea starttaamiskuntoon ja saada ratsastajat verryttelemään koulurataa varten. Dinon jäätyä ilman kavereitaan talliin, huuteli se kavereidensa perään tallin avoimesta ikkunasta. Sopivasti vielä verryttelykenttä oli aivan Dinon karsinan ikkunan edessä, joten Ansa ja Lea aina vuorotellen vastailivat verryttelystä Dinon kutsuun.
Kisaradat onneksi olivat onneksi vähän kauempana, joten sekä Ansa ja Tuuli että Lea ja Emmi, pääsivät starttaamaan ratansa rauhassa, ilman Dinon häiritseviä kommunikointiyrityksiä. Kaksi ensimmäistä koulurataa oli ratsastettu jo hieman kymmenen jälkeen ja myös Ansa ja Lea pääsivät (Dinon helpotukseksi) takaisin talliin. Hevoset saivat heinät ja pienet kaurat ja saivat levätä muutaman tunnin, ennen iltapäivän ratoja.
Iltapäivällä kouluratsastuksessa starttasivat Dino ja Jaana sekä Ansa ja Netta. Dinon koulurata oli ensiksi, vähän puolenpäivän jälkeen. Aamun kavereiden perään hirnumisista huolimatta käyttäytyi Dino sekä verryttelyssä, että radalla erittäin hyvin, eikä esittelyt mitään Dinolle tyypillisiä spurtteja tai loikkia. Alkutervehdyksessä Dino hirnui tervehdykseksi niin tuomareille, katsojille, kuin muille hevosillekin. Muutoin Dino esiintyi radalla edukseen. Viimeiseksi pääsi vielä Ansa kouluradalle uudestaan ja käyttäytyi radalla jo kuin vanha konkari.
Perjantain saldona oli kolme erittäin fiksusti käyttäytyvää hevosta ja useampi erittäin väsynyt ratsastaja. Kaiken kaikkiaan kouluradat menivät oikein hyvin. Ansa sai yhden ruusukkeen ja kvaalasi itsensä Tuulin kanssa lauantain finaaliluokkaan. Dino jäi vain muutaman (erittäin harmittavan) pisteen päähän finaalipaikasta ja Leakin käyttäytyi kouluradalla hienosti ja teki tasaisen radan.Päivä 2, lauantai 30.7.2011:
Aamu alkoi jälleen aikaisin kuudelta hevosten ruokinnalla ja jatkui kahdeksalta alkaneen koulufinaalin merkeissä. Aamun kouluradalla koettiin jänniä hetkiä. Tuuli ja Ansa olivat päässeet finaaliin ja aloittivat kouluradan lupaavasti, kunnes Ansa laukkavoltilla kompastui ja kaatui polvilleen. Säikähdimme kaikki hirveästi, mutta Tuuli sai Ansan takaisin jaloilleen ja jatkoi hienosti radan loppuun. Uskomattomat kisahermot siis Tuulilla ja Ansalla! Kompastuminen vei kuitenkin voiton mahdollisuudet ja Tuuli ja Ansa jäivät finaalin häntäpäähän 55 % tuloksella. Tuulin ja Ansan kisasuorituksen jälkeen saimme hetken hengähdystauon ja pääsimme tekemään edullisia ostoksia kisapaikan kojuihin. Ostettiin ratsastushousuja kympillä ja upeita kisapaitoja. Iltapäivällä päivä jatkui esteratsastuksen merkeissä. Aurinko paistoi ja kisapaikalla oli menoa ja vilskettä. Luokka ratsastettiin järjestyksessä ponit, juniorit ja viimeisenä seniorit. Esteluokka veti yleisöä, jota oli runsaasti, mutta se ei hevosiamme pelottanut.
Ensimmäisenä juniorina starttasi Emmi Lealla ja ratsasti sujuvan radan eleettömän tyylikkäästi, harmittavaisesti yksi puomi kuitenkin putosi. Myöhemmin tervetuliaisluokassa ratsastivat Raimo Dinolla ja Aina Ansalla. Verryttelyssä Dino kerrassaan innostui heti ensimmäisen esteen nähtyään. Myös portilla Dino oli kovasti menossa radalle ja ratsukko hyppäsikin sujuvan radan yhdellä pudotuksella. Aina ja Ansa esittivät tahdikasta laukkaa radalla ja etenivät hienosti, mutta Ansa ei pitänyt pinkin esteen väristä ja valitettavasti kielsi kerran. Suoritus kuitenkin jatkui loppuun saakka.
Kun kisasuoritukset oli saatu suoritettua ja hevoset hoidettua takaisin talliin, niin kisaporukka oli ansainnut kunnon illallisen ravintolassa. Ajoimme Lahden keskustaan etsimään ravintolaa, josta löytyisi jokaiselle jotakin. Ilta jatkui siis mukavissa merkeissä.
Päivä 3, sunnuntai 31.7.2011:
Kolmas päivä alkoi aurinkoisena ja helteisenä, ja tiedossa oli jälleen hieno kesäpäivä kisa-alueella. Aamupäivä sujui hevosia hoitaessa ja uudelleen letittäessä esteluokkiin. Emmi ja Lea olivat porukan ensimmäisinä vuorossa Junioreiden estemestaruusluokassa alkuiltapäivästä. Sitä ennen piti saada siis hevoset kävelytettyä vetreiksi, että huippukisaratsumme saisivat aamukankeudet pois lihaksista.
Letitysurakka sujui nopeasti, kun kuusi kättä tarttui toimeen J Melkoinen näky kun kolme tyttöä on Lean ohuen harjan kimpussa. Tehokasta, kerrassaan. Lea tunnetusti ei aina muista varoa ihmisystäviensä jalkoja, eikä varsinkaan huolehdi siitä, mihin kavionsa asettaa; tällä kertaa oli vuorossa Nettan jalkaterä. Ainahan näitä tulee, ja aina pitäisi olla ne turvakengät jalassa, olkoonkin +25 c lämmintä.
Emmi ja Lea tekivät hienosti sujuvan radan 90 luokassa, ja pääsivät ensimmäisen vaiheen kirkkaasti pudotuksitta. 2. vaiheessa rata eteni myös vauhdikkaasti, mutta harmittavainen yksi pudotus tuli puoli välissä toisen vaiheen rataa.
Aina ja Ansa tekivät myös keskittyneesti vauhdikkaan suorituksen senioreiden mestaruusluokan alkupäässä. Ansa oli kuitenkin hieman epätarkka takajaloistaan ja pudotti kahdesti ensimmäisessä vaiheessa. Onneksi pinkki este ei enää häirinnyt ratsukkoa.
Netta ja Lean olivat vuorossa seuraavaksi. Netta ratsasti lämmittelyssä hiukan ylivarovaisesti ja viimeinen este ennen radalle menoa meni kauniisti ihan palasiksi. Siitä oli hieno jatkaa suoraan jännittyneenä mäki alas kisaradalle, jonne matkaa oli muutama sata metriä. Nettaa jännitti huimasti ja muutama ratsukko ennen omaa lähtövuoroaan hän alkoi virittämään kisatakkia paremmin päälle. Tässä vaiheessa kertoo jotain jännityksestä, kun kädet tutisevat hermoilusta niin paljon, ettei saa kisatakin nappeja kiinni.
Tunnetusti Netan kisahermot ovat vaihtelevat, mutta tällä kertaa jännitys katosi täysin kun portinavaaja avasi ratsukolle portin kisaradalle. Rata oli ohi hiukan yli minuutissa, sujuva meno ja tosi hyvä fiilis radalla osaltaan vaikuttivat positiivisesti suoritukseen, jonka tuloksena Netta ja Lea sijoittuivat luokassa seitsemänneksi!
Jaana ja Ansa tekivät myös erittäin sujuvan ja hienon puhtaan radan luokan loppuvaiheessa. Ansa on oikea superhevonen, menee molempia lajeja kuin vanha tekijä. Jaana ratsasti molemmista vaiheista puhtaan radan, mutta hävisi muutamalla tyylipisteen kymmenyksellä viimeisen sijoituspaikan, ollen lopulta luokan 18.
Tuuli ja Dino olivat näyttävä pari esteradalla, Dino oli oikein pörheänä ja selkeästi nautti esiintymisestään kisaradalla, mutta käyttäytyi kuitenkin maltillisesti. Pudotus esteellä numero viisi esti ratsukon jatkamisen toiseen vaiheeseen ja näin ollen selkeästi hyppäämisestä innoissaan olleen Dinon taival jäi sunnuntaina ensimmäiseen vaiheeseen.
Kaikki ratsukot harjoittelivat ahkerasti viimeisinä viikkoina ennen kilpailuja ja näistä ”viime hetken tehotreeneistä” oli myös selkeää hyötyä. Kyllä ratoihin sai varmuutta kummasti, kun pääsi Heidin rakentavan kritiikin avustamana ratsastamaan erilaisia tehtäviä Artukaisten kentillä.
Sennujen mestaruusluokan rata oli sama kuin junioreilla, ja kaiken kaikkiaan se oli oikein miellyttävä ratsastaa. Todella pitkiä teitä ja kaarteita, yksi ”suhteutettu” väli johon piti vähän sovittaa askeleita ja pitää hyvää laukkaa yllä. Lisäksi oli yksi sarjaeste radan keskivaiheilla. Tiukkoja käännöksiä ei onneksi ollut, jäi vähän pelivaraa, jos olisi sattunut unohtamaan seuraavaksi hypättävän esteen. Unohduksia ei tullut meistä kellekään, eli kaiken kaikkiaan hienot radat kaikilta ratsukoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti