Suosikkinsa kullakin

Saimme tiistaina edelleen ratsastaa kauniissa kesäsäässä ja vielä kohtuullisen sopivankokoisessa ryhmässä. Tai itse asiassa tuntilaisten määrällä ei meidän tunnillamme ole juurikaan merkitystä, koska (täti-?) ryhmämme toimii sujuvasti kuin kone (tai rasvattu salama) – muille annetaan tilaa, uralle ei jäädä kävelemään ja kaikenlaista muiden ratsastamista häiritsevää töpeksimistä vältetään. Mitä nyt itselläni on vaikeuksia suuntien ja etäisyyksien hahmottamisen kanssa, mistä syystä eilenkin kertaalleen olin ratsastaa päin toista ratsukkoa, hups, pahoittelut siitä.

Paitsi että ryhmämme siis toimii ainakin omasta mielestämme hyvin yhteen, on meillä melko lailla erilaiset mieltymykset hevosten suhteen. Outi oli menettää malttinsa Irkun kanssa laukkakaarta tehtäessä, ja totesi että he eivät sovi yhteen kuin hetkittäin. Irkku kuuluu kuitenkin omiin ja monen muunkin suosikkeihin, kun taas Dinoa inhoamme Outin kanssa molemmat – ja olemme vakuuttuneita että Dinokin inhoaa meitä… enimmäkseen kuitenkin tallimme hevoset ovat kaikki tosi kivoja, vain muutaman selkään nousemista karsastan.

Tulipa taas todetuksi eilen, että perusasiat ovat ratsastuksessa vaikeita. Teimme aluksi ”ihan vaan” kulmien tarkkaa ratsastusta ravissa ja toiselle pitkälle sivulle voltin. Siis mikä saa ihmisen räpiköimään volttia tehdessä kaikilla jäsenillä yhtä aikaa? En taaskaan saanut Karinaa taipumaan kovinkaan hyvin ja nyinkin sitä sitten molemmilla käsillä ja tönin molemmilla jaloilla. Hienoa, voi Karina-parkaa. Voltista olisi saattanut tulla pyöreämpi maltillisemmin avuin.

Laukkakaari kahden eri tolpan välillä onnistui paremmin. Ratsastin vasemmassa kierroksessa Lissun takana, ja ihmettelin sen lennokkaita askeleita. Näin kaikki Lissun kengätkin, sen verran korkealle se jalkojaan nosteli. Ylvään näköistä menoa! Oikeassa kierroksessa taas itselläni ilmeni ongelmia oikean laukan nostamisessa, on muuten merkillisen vaikeaa saada oikea laukka nousemaan jos kerran nostaa väärän. Väärä laukka jää helposti päälle jotenkin. Sarjassamme yllättävän vaikeita perusasioita…

Ihmettelimme jälleen Sarin rohkeutta tehdä laukkaharjoituksia Jekulla, sen verran räjähtävää oli meno hetkittäin. Hienostihan se kait sujui, itse tosin olisin harkinnut Jekun selästä pois hyppäämistä vauhdissa… mutta Sarin naama vain loisti. Kuten jo totesin, suosikkinsa kullakin - ja hyvä niin.

Oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa kaikille!

Salla