Pyöräilin tallille kovalla kiireellä ja hiki puski pintaan jo siinä vaiheessa, kun astuin sisään tallikäytävälle. Kaksi ensimmäistä tuntiani olin ratsastanut Irkulla, ja vaikka toisella kerralla yhteistyö jo sujuikin, niin kemiamme eivät kuitenkaan täysin kohdanneet. Niinpä pyysinkin toisen kerran jälkeen Miralta, olisiko mahdollista vaihtaa hevosta ja tällä kertaa nimeni löytyikin listasta Karinan kohdalta.
Heti aluksi Mira merkitsi tötteröillä toiselle pitkälle sivulle kaaren, jota pitkin tuli ratsastaa ja saada hevonen taipumaan oikeassa paikassa oikeaan suuntaan. Itse syyllistyin Karinan kaulan ylitaivuttamiselle ja jouduinkin keskittymään siihen, että koko hevonen taipuu tasaisesti. Muutaman kierroksen jälkeen keskelle kaarta lisättiin voltti, ja Mira muistutteli yhdelle jos toiselle, että voltti on pyöreä eikä muna. Taisipa Mirankin kieli jossain vaiheessa mennä solmuun ja kentällä kaikui "muistakaa, että voltti on munanmuo..."
Vielä muutama kierros harjoitusta käynnissä ja sitten olikin vuorossa toistaa sama ravissa. Karinan harjoitusraviin oli helppo istua ja vaikka voltti meinasikin välillä hieman venyä, homma alkoi kuitenkin sujua! Miten vaikeita ne perusasiat välillä ovatkaan... Välillä vaihdettiin suuntaa ja taivuteltiin päinvastoin. Kaarella olevan voltin myötä jouduimme myös muistelemaan väistämissääntöjä, kun Mira muistutti tehtävässä voltilta tulevan etuajo-oikeudesta. Törmäyksiltä onneksi vältyttiin!
Laukkaharjoituksessa tehtävänä oli edelleen toistaa kaariharjoitus ravissa, tilan salliessa voltin kera, ja kaarelta uralle palattaessa nostaa kulmasta laukka. Karina hoksasi jutun juonen ensimmäisen kerran jälkeen ja sen myötä sainkin olla tarkkana, että laukannostosta päätin minä eikä Karina. Karinan iso laukka vaati hieman totuttelua, mutta oikean rytmin löydyttyä kyydissä oli erittäin mukava istua. Sen mitä omalta keskittymiseltäni kykenin muita tarkkailemaan, niin harjoitus sujui kaikilta hyvin, mitä nyt niitä munavoltteja välteltiin ja oikeaa tempoa etsittiin. Lopuksi vielä keventelimme hevoset käyntiin ennen kaartoa keskelle. Jalustimet pois, liuku alas ja siinäpä se taas oli, viikon ratsastustunti. Tallissa reippaita ratsuja odottivat iltaheinät ja muut pöperöt, ja taidettiinpa niille antaa muutamat kiitosporkkanatkin:) Ensi viikolla uudestaan!
-Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti