Sateella sisätiloissa

Koko päivän jatkuneista rankkasateista johtuen ratsastimme tiistaina pitkästä aikaa maneesissa. Ei tuntunut ollenkaan niin ahtaalta ja tunkkaiselta kuin olisi voinut ajatella. Elli taisi nähdä hieman mörköjä mutta muut tunnilla olleet hevoset eivät olleet muutoksesta moksiskaan. Kuulemma Lentulla oli edellisellä tunnilla ongelmia päätyyn menemisen kanssa, mutta äkkiäkös sekin tottuu aukeavaan oveen ja lehterillä istuviin katsojiin.

Sain tunnille yllätyksekseni Jekun, ja jännitin sitä ihan hirveästi. Hyvä kun kykenin satuloimaan sen kun niin hermostutti J. Valmistauduin koko tunnin kestävään vetokilpailuun sen kanssa ja ympäri maneesia kaahailuun muita väistellen, mutta kuinkas kävikään. Toki Jekulla on vauhtia paljon enemmän kuin muilla ja mielellään se juoksisi häntä suorana maaliin tai ties minne, mutta kauhean sympaattiselta ja kiltiltä se tuntui eikä mitään suuria ongelmia vauhdin kanssa tullut. Ravi sillä keinuttaa hauskasti puolelta toiselle ja käynti on joko puolijuoksua tai sitten sipsuttamista, mutta hellyttävän tosissaan se yritti tehdä mitä pyydettiin.

Teimme maneesissa harjoitusta, jossa tultiin keskihalkaisijalle ravissa ja pysähdyttiin keskelle, ja siirryttiin suoraan pysähdyksestä raviin. Jekku ei kertaakaan pysähtynyt suoraan vaan alkoi kääntyilemään, mutta raviin se lähti ripeästi vinon pysähdyksen jälkeen. Muut tekivät laukassa kaarta peililtä toiselle oikein mallikkaasti. Mitään suurempia intoiluja ja kiihdytyksiä ei nähty, paitsi Ellillä olisi tainnut olla menohaluja enemmän kuin oli tarkoitus.

Vaikka olin sitä mieltä etten halua yrittää Jekulla laukata, päädyin kuitenkin Heidin kannustuksella kokeilemaan laukannostoa. Taas hirvitti kun ajattelin etten saa sitä pysähtymään ja törmäämme vaikkapa Bondin perään tai avonaisesta maneesin ovesta suoraan ulos…  Laukkaa oli vaikeaa saada nousemaan, johtuen varmaan omasta hermostuneesta räpeltämisestäni, mutta kun se nousi niin ihan hyvin Jekku ymmärsi ympyrällä laukkaamisen ja totteli pidätteitäkin. Heidin mukaan sen on maneesissa helpompi ymmärtää minne mennään ja vauhtikin pysyy paremmin hallinnassa, näin varmaan on. Aika muru se Jekku siis lopulta oli, paljon kivempi kuin vaikka Dino…

Mietin siinä ennen tuntia hermoillessani, että itse asiassa meillä on nyt niin mukavat hevoset että harvoin täytyy ennen tuntia oikeastaan jännittää. Joskus vuosia sitten tallilla oli useampia ainakin omasta mielestäni haasteellisia hevosia (Tom, Paloma ja Ville vaikkapa) joiden osuessa kohdalle polvet löivät loukkua, kädet tärräsivät ja henki oli salpautua. Koita siinä sitten kuunnella opettajan ohjeita kun koko ajan on tunne että kohta kumahtaa täti tantereeseen. Vaan kulloisenkin opettajan ohjeilla ja motivoinnilla (ja rauhoittelulla) hankalistakin tilanteista on kuitenkin toistaiseksi selvitty.

Mukavaa viikkoa toivottaa Salla