Lär dig hoppa

Monta viikkoa on kulunut sitten viime kerrasta, onneksi täällä on ollut ahkeria kirjoittajia! Inspiraatiota odotellessa olen mm. harjoitellut istuntaa Lealla, kokeillut Lenttua (siitä tunnista en muista juurikaan mitään, sillä käytin kaiken kapasiteettini jonkinlaisen yhteisymmärryksen luomiseen ja taisin olla aivan väärillä poluilla), harjoitellut pohkeenväistöä huumorituulella olevalla Reksillä ja yrittänyt hypätä pieniä ratoja Ansalla. Tänään Ansan kanssa päässäni syttyi himmeä hehkulamppu, kerron siitä.

Hypätessä kohtaan jatkuvasti sisäsyntyisen haluni pistää yläkroppani pitkälleen hevosen kaulan päälle. Kyseessä on yritys myödätä hevosen liikkeitä hypyssä, mutta harmikseni tyyli taitaa olla hieman väärä. Edellisellä hyppytunnilla Heidi antoi minulle tehtäväksi yrittää pitää oman rinnan ja hevosen niskan välissä mahdollisimman paljon ilmaa. Heidi opasti, että tiukka alavatsa pitää ylävartaloa oikeassa asennossa. Ponnistelin mielestäni asian eteen varsin kovin, mutta tulokset eivät olleet aivan halutunlaisia. Pinnistelin alavatsallani miten paljon tahansa, niin lopputulos oli, että pysyin kyllä kyydissä Ansan suurissa loikissa, mutta en voi sanoa hallinneeni oman vartaloni liikeratoja. Enkä tainnut saada rintalastaani yhtään sen ylemmäs. Olin ratsastanut Ansalla joitakin kertoja ja viime viikolla alkoi tuntua siltä, että jokin tatsi oli kaikesta huolimatta löytymässä. Vaikka hypyssä pakkani vielä hajosikin, uskalsin kuitenkin lähestyä esteitä Ansan reippaalla tahdilla, sain pidettyä omat ajatukseni vauhdissa mukana ja laukan vaihdettua hypyssä.  

 Lauantain alue-estekisoissa yritin nyhtää kaiken irti toimitsijan pestistäni ja tarkkailin portilta kiivaasti 90 cm:n luokan hyppääjien istuntatyylejä. Miten ne sen tekevät? Joustavat jaloista kuin vieterit, mutta pysyvät vartalostaan suhteellisen pystyssä kuitenkin. Maanantaina apua tuli yllättävältä suunnalta. Löysin Keskisen kyläkaupan alekorista Esteille: Esteratsastuksen perusteet –opi idoleiltasi –videon (Lär dig hoppa). Videolla haastateltiin ruotsalaisia esteratsastajia sekä esteratsastusta harrastavia lapsia. Video oli selvästi suunnattu tätiratsastajaa hieman nuoremmalle sukupolvelle, ja se sisälsi suurelta osin minulle jokseenkin pässinlihaista asiaa, kuten esimerkiksi millaisia varusteita pieni poniratsastaja tarvitsee. Katsoin sen kuitenkin. 

Tänään olikin taas estetunnin aika. Olin henkisesti varautunut puomituntiin, mutta koska ryhmästämme on ratsastajia lähdössä ensi viikonlopun kilpailuihin, hyppäsimme pientä rataa. Ja yks kaks keksin sen! Kun pistää pohkeet kiinni Ansan kylkiin, eikä löysäile jaloilla yhtään, saa alavatsa voimaa pitää yläkropan pystymmässä. Luulen, että tämän tosiasian keksimistä edesauttoi katsomani video. Siinä puhuttiin ohimennen jalkojen kyljissä kiinni pitämisestä hypätessä. Olenhan tuon kuullut niin monesti ennenkin ratsastuksenopettajan suusta, mutta tarvitsen ohjeet näköjään useammalla kielellä, että ne menevät perille... Korjattavaa hypyissäni on vielä vuosiksi eteenpäin, mutta olin silti haljeta tyytyväisyydestä tunnin jälkeen. Olin oivaltanut taas yhden asian lisää tästä mainiosta harrastuksesta. 

Hirveän paljon tsemppiä Luvialle lähtijöille! Iloa ratsastukseen myös meille kotona pysytteleville; Videon saa lainaan jos mielii ensi vuoden estekisaan...          

Outi