Keskiviikon tunnilla meitä oli vain neljä ratsukkoa, joten maneesikin tuntui isolta ja tilavalta. Aloitimme reippaasti taivutellen ravivolteilla, tehden voltit vastakkaisiin kulmiin. Ulko-ohja oli jatkuvasti lähdössä omille teilleen ja sisäpohkeen herättely vaati voltin jos toisenkin, mutta lopulta kukin sai ulkokätensä ankkuroitua ratsunsa kaulalle tai säkää vasten ja sisäpohkeen mukaan menoon. Karina tuntui taipuvan välillä oikein nätisti, kunnes taas seuraavalla voltilla Mira herätti huomaamaan korjattavaa.
Samalla kun itse yritin peilien avulla tarkkailla istuntaani ja pitää ulkotuen kunnossa, tempon kohdallaan, asetuksen oikein, kuolaimen hereillä, ynnä muutama muu pikkuseikka;), Steffi ja Lissu nauttivat vauhdista. Ratsukko tuntui viilettävän ympäri maneesia sata lasissa, mutta ilman vaaratilanteita. Muutaman kerran Mira ohjeisti rauhoittumaan käynnissä, mutta muuten meno näytti hyvältä!
Ravitaivuttelujen jälkeen siirryimme laukkaharjoituksiin. Nostimme laukan käynnistä ja jatkoimme kulmavolttien ratsastusta. Vaati keskittymistä saada Karinan iso laukka pyörimään niin, että voltti oli hallittu ja pyöreä, eikä epämääräinen kulmio, kun tuli kiire kääntää takaisin uralle. Tällä kertaa laukkaan oli kuitenkin jo paljon helpompaa istua ja tekeminen oli koko ajan mukavaa, vaikka kaikki ei niin täydellisesti sujunutkaan! Volttien jälkeen laukkasimme vuorotellen uralta keskiympyrälle, tarkoituksena pidentää askelta lisätyssä laukassa. Laukan rauhoittaminen ja hidastaminen uralla oli vaikeaa, olisi ollut niin kiva vain päästellä menemään! Jotenkin sitä kuitenkin malttoi mielensä (välillä), joten taisi se lisäyskin ympyrällä onnistua (välillä).
Meidän jälkeen maneesiin jäi vielä yksi ryhmä, joten tallissa oli aikaa ottaa Karina pesupaikalle, pestä hiet, viilentää jalkoja ja touhailla hieman rauhallisempaan tahtiin. Lopulta Karina sai karsinassaan eteensä kaurat ja jätin reippaan ratsuni rouskuttelemaan ansaittua iltapalaansa.
Hyvää loppuviikkoa toivottelee,
Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti